Sähköjohdoton akkupensasleikkuri säästää aikaa ja vaivaa

Sammal valtaa paikan, jossa nurmikko ei syystä tai toisesta viihdy. Kun nurmikko voi hyvin, ei sammal pärjää sille elintilakilpailussa. Pysyvään tulokseen päästään poistamalla sammaloitumisen syyt: nurmikon huono ravinne- tai vesitalous, maan happamuus tai tiiviys ja alueen varjoisuus.Jos nurmialue on erittäin sammaleinen, kannattaa nurmikko perustaa kokonaan uudestaan.Sammaloituneelta nurmialueelta haravoidaan irtoava sammal pois, ja alue ilmastoidaan talikolla tai sammaleenpoistajan avulla. Alue kalkitaan huolellisesti. Kalkki alentaa maan happamuutta ja estää siten sammalen kasvua. Pinnalle lisätään ohut kerros hiekkaa ja multaa. Lopuksi alue tasoitetaan jyräämällä ja kylvetään uusia siemeniä. Jos paikka on varjoinen, kannattaa valita lajikkeita, jotka menestyvät varjoisemmassakin (esim. puisto- ja etelännata). Jatkossa huolehditaan kastelusta.

Istutusleikkaus tehdään aina keväällä joko istutuksen yhteydessä tai syksyllä istutetuille taimille seuraavana keväänä. Piiskataimet leikataan noin 10 sentin korkeudelta ja haaroittuneet aitataimet 2–3 silmun päältä. Tarkoituksena on saada taimet haaroittumaan mahdollisimman alhaaltaja näin aidasta tulee tiheä alhaalta saakka. Myös vapaasti kasvavan aidanteen taimet leikataan samalla tavoin. Jos astiataimi on hyvin haaroittunut alhaalta asti, sitä ei tarvitse leikata.

Pieneltäkin tontilta kertyy yllättävän paljon risuja, oksia ja vanhoja perennaversoja, jotka kannattaa hyödyntää. Oksasilppua voi puutarhassa käyttää sekä kateaineena että kompostikuivikkeena.Istutusalueen katteena se pitää rikkaruohoja kurissa, suojaa pintamultaa kuivumiselta ja toisaalta myös rankkasateiden aiheuttamalta liettymiseltä. Näin maan kosteus pysyy tasaisempana ja kastematojen ja muiden hyödyllisten pieneliöiden toiminta helpottuu. Katteella saadaan pihaan tietysti myös visuaalista arvoa: sillä voi päällystää pienet polut, se siistii mainiosti mm. koristepensaiden alustat, on kaunis ja luonnollinen seuralainen havupensaille ja -puille ja pitää mm. mansikkakasvustot siistinä.Lehtipuuhake on mainio raaka-aine kompostiin: se pitää massan sopivan ilmavana, tasaa kompostin kosteusoloja ja kiihdyttää mikrobitoimintaa. Havupuuhake taas on parhaimmillaan katteena.

Suomen hapan pohjavesi on käyttövesikaivojen suurin ongelma. Oman talousvesikaivon kunto tulisikin tarkastaa aina ennen mökkikauden alkua ja varmistaa juomaveden laatu. Suomessa on arvioitu olevan noin puoli miljoonaa yksityistalouden kaivoa. Näistä suurin osa on rengaskaivoja, joista noin puolet on käytössä vakituisesti ja puolet kesämökeillä. Kaivoihin virtaavan pohjaveden merkittävin ongelma on happamuus, sillä Suomen maaperässä on vain vähän neutraloivaa kalkkikiveä. Suositeltu pH:n alaraja talousvedelle on 6,5.

Olemme istuttaneet uuden omakotitalon pihaan tuija-aidan ja tuntuu, että olemme ihan hukassa kuinka paljon noita pitäisi kastella. Nyt on vielä ollut todella kuumaa ja kuivaa. Ensimmäiset muutamat viikot kasteltiin joka päivä reilusti juurille, mutta osa tuijista tuntuu kuivuvan latvoista ja osa oksista on haalistuneet, etenkin niiltä osin mitä ovat auringossa.Ostimme kosteusmittarin, joka näyttää, että tuijien multa olisi kostean ja märän vaiheilla joka paikassa. Joten muutaman päivän nyt olemme ottaneet vähän rauhallisemmin kastelun kanssa. Mutta silti tuntuu, että ne vain kuivuvat kuivumistaan. Mikä neuvoksi? Jatketaanko reilua, jokapäiväistä kastelua vai otetaanko rauhallisemmin ja kastellaan reilummin esimerkiksi joka toinen päivä tai harvemmin? Meillä ei ole kuorikatteita tuijien juurilla, kannattaisiko se?

Pihallani kasvaa kohopenkissä noin 10 m pilvikirsikka. Runko noin 10 cm paksu. Yhtäkkiä pari viikkoa sitten puu oli taipunut maata myöten. Juuret eivät ollleet kaivautuneet maasta eikä runko myöskään poikki. Puu on täysin vehreä ja hyvävointinen. Nostin puun tukikeppien varaan, mutta tuuli meinaa sen saada kumoon uudestaan. Mistä moinen ilmiö, onko puuta järkevää enää pitää pystyssä tai voiko enää edes tuosta pärjätä "omin" keinoin?