• Etusivu
  • Kasvillisuus

Tryffeli - Korkeasti arvostettu herkku

Rakentajan toimitus
Päivitetty 08.08.2018
20141_37712.jpg

Kalkkitryffeli Kuva:Kauppila Oy


Tryffeli on kuuluisa ainutlaatuisen herkullisesta maustaan. Ravintolat ympäri maailman tarjoavat sitä mitä moninaisemmissa muodoissa. Suomessa mielenkiinto tryffeliä ja sen kasvatusta kohtaan on voimakkaassa nousussa. Vuonna 2012 Itä-Suomesta löydettiin ensimmäiset tarhatut tryffelit. Tryffelin kasvatus kotipuutarhassakin on mahdollista ja sitä kannattaa kokeilla. Tarvitaan vain taimet, kärsivällisyyttä sekä ripaus onnea viljelyyn.

Aidon symbioosin tuote

Korkeasti arvostettu tryffeli on itse asiassa sieni, joka kasvaa isäntäpuun juuriston kanssa aidossa symbioosissa. Sienirihmasto antaa puulle vettä ja ravinteita. Puu puolestaan antaa sienirihmastolle yhteyttämistuotteitaan eli sokereita. Tryffelin kasvatuksessa lannoitusta ei siis tarvita eikä sitä saa antaa.

Tryffelit eli multasienet kehittyvät 5-30 cm:n syvyydessä maan alla. Tryffeleiden tuoksu on ainutlaatuinen ja perinteisesti tryffeleitä on etsitty tryffelisikojen ja koirien avulla. Puutarhassa sienet voi havaita silmämääräisestikin. Niitä kannattaa etsiä n. 20-100 cm etäisyydeltä puun rungosta. Hyviä tuntomerkkejä on esimerkiksi, että maanpinta hieman halkeilee esiintymäkohdan yllä. Tryffeleiden tuoksu houkuttelee myös hyönteisiä puoleensa. Usein tryffelit kehittyvät taimen ympärillä käytetyn katteen ja pohjamaan väliseen rajakohtaan. Suomessa tryffeleiden keruuaika ajoittuu elokuun alusta maan jäätymiseen saakka.

Tryffeli luonnossa

Tryffelisieniä löytyy luonnosta useita eri lajeja. Luonnontuotanto on useiden syiden takia vähentynyt ja siksi tryffelin viljely on yleistynyt etenkin Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa. Pilviä hipovan kilohintansa ansiosta peltotuotto voi olla euroissa valtavaa, mutta kotipuutarhassa yksittäistenkin tryffelitaimien istuttaminen sekä tryffeleiden löytäminen on todella palkitsevaa sekä mielenkiintoista seurattavaa.

Tryffelin kasvatuksessa "Takuuta ei ole, mutta hyviä mahdollisuuksia paljon "

Kasvatuksen alkuun pääsee pähkinäpensaan, tammen tai kuusen taimilla, joiden juuristoon tryffelisieni on ympätty. Nämä kasvit soveltuvat puutarhaan myös koristekasveiksi, joten samalla niistä saa sekä silmäniloa että hyötyä.

Rehevälehtinen pähkinäpensas (Corylus avellana) antaa hyvää näkö- ja melusuojaa. Tammi (Quercus robur) kasvaa aikanaan komeaksi puuksi, mutta sitä voidaan vuosittain myös leikata, jolloin se soveltuu pienillekin pihoille. Kuusi (Picea abies) sopii perinteisiin kuusiaitoihin ja aidanteisiin, vuosittain leikkaamalla siitä saa myös kauniin yksittäisen koristekuusen.

Kasvualustan sopivuus - kalkkia tarvitaan!

Kasvupaikaksi sopii puutarhamaa, pelto tai niitty. Metsä ei sovi viljelyyn, koska siellä maaperässä on liian paljon kilpailevia mykoritsoja eli sienijuuria. Maan tulee olla kuohkeaa, tiiviissä savimaassa tryffeli ei viihdy. Kasvualustan tulee olla myös vettä läpäisevää, tryffeli ei pidä seisovasta kosteudesta.

 - Tammen ja pähkinäpensaan juuristoon on ympätty Bourgogne eli mustatryffeli(Tuber aestivum). Kasvualustan tulee olla voimakkaasti kalkkipitoinen, pH 7,5-7,8.

- Kuusen juuristoon on ympätty Kalkkitryffeli (Tuber borchii). Kasvualustaksi sopii normaali puutarhamaa, pH 6,5-7,0.

Tärkeää on siis kalkin lisäys; mustatryffeliä varten kalkkia lisätään n. 2 kg/m2 ja kalkkitryffelille n. 0,5 kg/m2. Jos olet epävarma olemassa olevan maan happamuudesta tai aiot hankkia useita tryffelintaimia, maa-analyysin ottaminen on suositeltavaa.

Istutus ja hoito

Kasvualustan kunnostuksen yhteydessä maa muokataan n. 40 cm syvyyteen ja rikkakasvit poistetaan juurineen. Jotta maa säilyisi kuohkena, taimen ympärille tuleva maa tiivistetään vain kevyesti. Säännöllisestä kastelusta huolehditaan ensimmäisen kasvukauden ajan. Huomaa, että tryffeli ei tarvitse lannoitusta istutuksen yhteydessä eikä myöhempinäkään vuosina!

Tryffeli hyötyy 10-15 cm paksuisesta orgaanisesta katekerroksesta taimen ympärillä. Se tasaa maan kosteus- ja lämpöolosuhteita. Katteeksi voi laittaa esim. lehtipuuhaketta, olkea tai kuohkeita lehtiä. Katteen joukkoon on hyvä lisätä kalkkia, jotta se ei maatuessaan hapata pintamaata.

Taimet suojataan runkosuojalla jäniksiä, peuroja ja myyriä vastaan. Nämä eläimet eivät yleensä ole kiinnostuneita tryffeleistä, mutta voivat vahingoittaa taimien kuorta sekä juuria. Tulevina vuosina rikkakasvit poistetaan säännöllisesti. Vuosittain keväisin pintamaata myös muokataan noin 10-15 cm syvyydeltä, jotta maan kuohkeus säilyy. Samalla katetta voi lisätä taimen ympärille.

Tryffeleitä saattaa ilmestyä jo 3-4 vuoden kuluttua istutuksesta, useimmiten vasta 5-7 vuoden jälkeen. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan, mutta omasta puutarhasta löydetyt tryffelit ovat kallisarvoista herkkua ja odotus on varmasti vaivan arvoista.

Herkkua monin tavoin

Jo yhdestäkin tryffelistä riittää aineksia moneen herkutteluhetkeen. Tryffeli soveltuu ohuina höylättyinä lastuina esim. pastaruokiin, risottoihin, munakkaisiin sekä salaatteihin. Sitä voidaan käyttää myös maustevoin, kastikkeiden, juustojen sekä öljyjen maustamiseen. Tryffeli on parasta tuoreena, se säilyy käyttökelpoisena 7-10 päivää jääkaapissa.

©Copyright; Kauppila Oy

Mustatryffeli Kuva: Kauppila Oy
Mustatryffeli Kuva: Kauppila Oy
Kasvillisuus
Kiinnostuitko? Tilaa Puutarha.net-uutiskirje
Oletko multasormi, maailmanluokan puutarhuri tai innokas kaikkien kasvien kokeilija? Puutarha.net-uutiskirjeestä saat viikoittain ideoita, ohjeita, infoa ja inspiraatiota suoraan sähköpostiisi. Tutustu muiden pihan- ja puutarhanhoitajien kokeiluihin ja kokemuksiin, nappaa talteen arvokkaat asiantuntijavinkit, ohjeet ja tuoteideat tai yksinkertaisesti fiilistele kasvi- ja kukkaloistoa tai mielenkiintoisia harvinaisuuksia.

Aiheeseen liittyvää

20205_64683.jpg
Viherympäristöliitto tiedottaa koronan vaikutuksista viheralalla
Koronapandemia vaikuttaa nyt koko yhteiskunnassa. Viheralueiden käyttö on suurta ja niiden merkitys kaupunkilaisille on tärkeä poikkeustilanteessa. Suomalaiset ovat viettäneet ennätyspaljon aikaa lähiympäristössä, puistoissa ja ulkoilualueilla. Retkeily on lisääntynyt ja suosituimpien retkeilyalueiden ruuhkautuessa nuotiopaikkoja on jouduttu jopa sulkemaan.Kaupunkivihreän ihmiselle tuottamat monet hyödyt on jo laajasti tunnistettu. On tärkeää, että viheralueiden merkitys otetaan jatkossa vielä vahvemmin osaksi päätöksentekoa ja lainsäädäntöä. Viheralueisiin liittyvät tarpeet on turvattava esimerkiksi käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa.
20214_69950.jpg
Panosta näihin osa-alueisiin suunnitellessasi puutarhaa
Omannäköinen, näyttävä ja silti helppohoitoinen piha on monen omakotiasujan toiveena, mutta tavoitteet tuntuvat karkaavan ja olevan ristiriidassakin keskenään. Voiko helppohoitoinen olla persoonallinen? Tai näyttävä helppohoitoinen? Kyllä vain.
20216_71332.jpg
Luonnonvarakeskus tiedottaa: maan ravinne­varannot hyötykäyttöön
Vihannekset eivät vaikuta olevan selvästi vaativampia maan fosforipitoisuuden suhteen kuin viljat tai nurmet. Normaalivuosina maan omat fosforivarannot riittävät varmistamaan sadontuoton mailla, joiden fosforipitoisuus on tyydyttävä. Hyvässä ja sitä korkeammissa maan fosforiluokissa vuotuinen fosforilannoitus ei ole taloudellisesti järkevää.
202311_73229.jpg
Jouluasetelmat ikkunoiden väliin
Asuuko teillä pieniä vikkeläsormisia lapsosia tai kaikista koristeista kiinnostuneita lemmikkejä? Jos vastasit kyllä, tiedät varmasti tunteen, kun olet asetellut pöydälle kauniisti jouluasetelmaa ja käännettyäsi selän tontut porhaltavat pitkin lattioita, kävyt on pureskeltu rikki, pumpulista luodut lumet ovat pitkin sohvaa ja lapsi luulee saaneensa niistä hattaraa. Ja mitkä koristenauhat, oliko niitäkin asetelmassa? Entäpä jos siirtäisitkin asetelman ikkunan väliin, pienten sormien ja hampaiden ulottumattomiin?
202312_83343.jpg
Amppeli säästää tilaa
Amppeliin istuttaminen ei poikkea tavalliseen, lattialla seisovaan ruukkuun istuttamisesta. Pidä huoli, että amppelissa on pohjareiät, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan juuriston ulottumattomiin. Useimmissa amppeleissa tulee aluslautanen mukana.
20236_63320.jpg
Liljakukko, pieni kirkkaanpunainen kuoriainen
Liljakukko (Lilioceris lilii) on vähän alle sentin pituinen kovakuoriainen, jonka kapea keskiruumis on kirkkaanpunainen ja muut ruumiinosat mustia. Liljakukko talvehtii maassa karrikkeiden seassa, mistä se lähtee munimaan keväällä ja samalla se syö liljojen lehtiä, kukkia, nuppuja ja varsiakin.

Luetuimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton

Uusimmat

skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton
skeleton